EBT:n naisten Korisliiga kausi 2024-25
Mistä lähdettiin?
Olimme kaudella 2023-24 pelanneet ensimmäisen kauden puhtaasti suomalaisjoukkueella ja sijoittuneet viimeiseksi. Saldo oli 7 voittoa ja 17 tappiota, HBA oli samalla rekordilla, mutta keskinäisissä kohtaamisissa edellä.
Kokemus tuosta kaudesta oli kuitenkin lupauksia herättävä, kilpailimme voitosta valtaosassa peleistä (10 kpl alle 10pisteen tappioita). Tuolla kyseisellä kaudella meidän ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia putoamisesta, koska oli tiedossa, ettei sarjasta putoa kukaan.
Kauden 2024-25 alkaessa oli sen sijaan tiedossa, että viimeinen joukkue putoaa naisten 1.divisioonaan. Lähdimme kauteen ajatuksella, että pyrimme pelaamaan ja pärjäämään suomalaisilla, mutta varauduimme samalla ottamaan tarvittaessa 2 ulkomaalaisvahvistusta tammi-helmikuun vaihteessa, jos sarjapaikka näyttäisi olevan vaarassa.
Joukkueen ensimmäinen tavoite oli pelata jouluun mennessä tuloksellisesti niin hyvin, että voisimme jatkaa kauden loppuun ilman vahvistuksia.
Joukkueen runko pysyi samana, kaudella 2023-24 7 eniten pelannutta olivat myös kaudella 2024-25 7 eniten pelannutta.
Syyskauden rekordi 6/8
Joulutauon alkaessa tarkastelimme kulunutta syyskautta. Joukkueen rekordi oli 6 voittoa ja 8 tappiota, jolla sarjasijoitus oli kuudes. Huomionarvoisia asioita oli useampia:
- Olimme hävinneet kaikki ottelut sarjataulukossa ylempänä oleville viidelle joukkueelle (rekordi 0/7)
- Olimme voittaneet yhtä lukuunottamatta kaikki pelit alapuolella olevia jengejä vastaan (rekordi 6/1)
- Meillä oli kärkipelaajissa aika paljon missattuja pelejä jo tässä vaiheessa. Tuomisto 5 peliä poissa, Macé 4 peliä poissa ja Ogun 2 peliä poissa. Tiedossa oli, että kaikkien pitäisi olla mukana joulutauon jälkeen.
- Ylempään jatkosarjaan pääseminen oli käytännössä menetetty, runkosarjan otteluita jäljellä enää 4, kova otteluohjelma (Topo,PeKa,Kouvottaret,Nokia) ja keskinäisissäkin takana kaikkiin yläpuolella oleviin nähden.
Tämän perusteella teimme päätöksen, että emme hanki ulkomaalaisvahvistuksia vaan jatkamme samalla nipulla loppuun asti. Oli siis tiedossa, että pelaamme alempaa jatkosarjaa ja sieltä 3.parasta pääsee vielä playoffeihin. Joukkue teki uutta tavoitteenasettelua:
- Päätavoite: playoffeihin pääseminen 6.sijalta (vastaan runkosarjan 3.)
- Unelmatavoite: playoffien ensimmäisellä kierroksella olisimme niin kilpailukykyisiä, jotta ottelusarja venyisi viidenteen peliin. Saa toki voittaa aikaisemminkin, mutta erinomaiseksi onnistumiseksi lasketaan jo vitospeliin pääsy.
Kevätkausi ja alempi jatkosarja
Kevät alkoi vielä muutamalla runkosarjapelillä, joissa hävisimme Topolle murskaavasti, voitimme PeKan ja Nokian sekä hävisimme niukasti Kouvottarille.
Lähdimme alempaan jatkosarjaan kärkisijalta ja siinä mukana oli meidän lisäksi HBA, Bc Nokia, Vimpeli ja Forssa. Pelaajat pysyivät keväällä pääosin pelikuntoisena ja joukkue pelasi hyvällä tasolla pelistä toiseen. Varmistimme alemman jatkosarjan voiton jo hyvissä ajoin, käytännössä 4 kierrosta ennen loppua.
Silloin kun ei ole tuloksellista panosta sarjasijoituksen suhteen, luo se omia haasteitaan. Miten saada effortin puolesta kaikki peliin, miten pitää keskittyminen huipussaan? Näitä asioita kuitenkin tarvitaan, jos haluaa omaa pelaamistaan edelleen parantaa ja sen tasoa nostaa. Noissa neljässä tuloksellisesti merkityksettömässä pelissä meillä oli välillä puoliaikoja missä valmennus ei pystynyt motivoimaan pelaajia ja/tai pelaajat eivät onnistuneet valmistautumaan peliin parhaalla tavalla, jotta olisimme pelanneet omassa ylärekisterissä. Siitä huolimatta pelasimme jatkosarjan läpi puhtaalla pelillä eli 8/0 rekordilla, joka puhuu positiivista kieltä meidän pelaamisen perustasosta.
Suurin vahvuutemme tällä kaudella oli mielestäni lähellä omaa parasta tasoa pelaaminen toistuvasti. Kaudella yhteensä (playoffit mukaan lukien) 35 ottelua ja niistä 5-6 peliä oli kaukana omasta parhaasta, mutta loput joko lähellä omaa huipputasoa tai siellä.
Jatkosarjojen viimeisellä kierroksella vasta selvisi, kumpi tulee meitä vastaan playoffeissa, Peli-Karhut vai Kouvottaret. Ainakin valmennuksella oli selvä toive kumpi sopisi paremmin juuri meidän vastustajaksi (Kouvottaret).
Playoffit käyntiin Kouvottaria vastaan
Tähän pureudutaan hieman tarkemmin, koska tämä ottelusarja käytännössä ratkaisi “suuren yleisön” silmin sen oliko kautemme vaan hyvä vai nappisuoritus.
Joukkueurheilussa monesti vaikuttaa joukkueiden pelitavat, vahvuusalueet tai avainpelaajien match upit siihen miten mikäkin joukkue toiselle sopii. Meidän näkökulmasta esimerkiksi Topo sopii meille huonosti. He syövät meidän suurimman vahvuuden eli pallonhallintapelin voittamisen vahvan levypallopelaamisen kautta, olemalla siinä vielä parempia Carmenin, Tarun ja Magdan johdolla. Meidän peli-identiteetin toinen vahvuus on puolustuspelaamisen aloitteellisuus ja pallon paineistaminen. Topolla on kärkipelaajissa sellaisia yksilöitä, jotka ovat varmaan parhaimmillaan silloin kun joku tulee aivan kiinni, joten sekin sopii meidän totuttuun tapaan huonosti.
Kouvottaret oli keväällä ylemmän jatkosarjan kuumin joukkue ja pelasi koko ajan hienosti. Meidän näkökulmasta se oli kuitenkin juuri se sopivin vastustaja sarjan kärkikolmikosta ohi Topon ja Peli-Karhujen. Kouvottaret pelaa erittäin organisoitua hyökkäyspeliä, jossa pelaajat ovat hyvin roolitettuja tekemään sitä mitä parhaiten tekevät ja pysyvät tässä kurinalaisesti. Meidän näkökulmasta kolikon kääntöpuolena on, että me tiedetään mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua, mihin pallo on menossa ja minkälaisia asioita kukakin pelaaja kentällä tekee.
Reshawna Stone on erinomainen pallollisena ja selkeästi heidän tärkein ja paras pelaaja. Hän kantaa poikkeuksellisen isoa vastuuta heidän hyökkäyspelissä. Edunluonti on hänen käsissään, palloscreenien kautta, enemmän kuin missään muussa joukkueessa yksittäisellä pelaajalla. Hän oli hallitseva kuukauden pelaaja, ja ansaitusti.
Laiturina ja osittain pallollisena superurheilullinen Chanin Rahming ,jolla on erinomainen pull up/jump shot game keskimatkalta, pystyy postaa ja heittää kolkkeja catchista ja hallitsee parhaimmillaan levypallopeliä.
Vitospaikalla on toista kauttaan Suomessa pelaava nopea ja urheilullinen McGruder, joka juoksee kenttää, pelaa erinomaista levypallopeliä ja rollaa niissä palloscreeneissä joista he yrittävät hyökätä.
Näihin kolmeen pelaajaan, jotka mun mielestä kaikki mahtuivat yksilöinä sarjan top5 vahvistuksiin, meidän tulee keskittyä tarkempaan. Pitää tietää miten he pelaa, mitä ratkaisuita ensisijaisesti hakee ja parhaiten pystyy ottamaan sekä millä tavoin niihin pyritään/mistä ne tulee.
Meillä löytyy näihin hyviä matchuppeja. Mun papereissa yksi sarjan top3 puolustajista (Erika Macé) ja kaksi, jotka mahtuvat top10 puolustajiin siihen lisäksi (Sanni Tuomisto ja Elli Salovaara). Erika on Stonen ensisijainen match uppi ja Sanni Rahmingin, Elli sit monipuolisena pystyy puolustaa molempia ja vaihtelee niiden välillä.
McGruderin puolustaminen ei vaadi suoraa 1vs1 erityishuomiota, hänen kanssaan pitäis pärjätä juoksukisoissa ja estää hyökkäyslevypalloilemasta. Muuten hänen ikkunat korinteolle aukeavat vasta kun me ollaan hävitty palloscreen puolustuksessa Stonen (tai Rahmingin) kanssa.
Heidän suomalaispelaajien 3p heittäminen oli asia, jonka puolustamisessa olisi onnistuttava. Nekin heitot aukevat pääasiallisesti, kun tehdään virhe palloscreen puolustamisen yhteydessä. Sen lisäksi niitä voi kuitenkin tulla siirtymätilanteista, tai milloin tahansa, jos olet vähänkin väärin sijoittuneena auttamassa liikaa yhden syötön päästä. He heittää nopeasti ja tarkasti, tarvittaessa tuntuvasti viivan takaa ja meidän pitäisi kuitenkin saada kenttää pieneksi palloscreenien ympärille.
Ottelusarja oli tiukka ja meni tosiaan lopulta viidenteen peliin ja siinäkin vielä jatkoajalle asti ennen kuin selvittiin voittajana. Tosi hienoja kokemuksia meille kaikille. Mun näkökulmasta asioita, jotka mahdollistivat tasaväkisen kilpailun voitosta Kouvottaria vastaan:
- Voitettiin pallonhallintapeli selvästi jokaisessa ottelussa ja sitä kautta saatiin ottelua kohden keskimäärin 14 korintekoyritystä vastustajaa enemmän
- Löydettiin keinoja päästä kohti koria (vastustajan painttia hyvin suojelleesta puolustustaktiikasta huolimatta) ja ansaittiin jokaisessa pelissä enemmän vapaaheittoja, keskimäärin 10.2 vapaaheittoa per ottelu enemmän kuin vastustaja
- Kouvottarien rotaatiossa kahdeksas pelaaja pelasi keskimäärin n.5min ja meillä vielä yhdeksäs pelaaja keskimäärin n. 11min. Leveys näytteli varmasti merkittävää roolia pallonhallintapelin voittamisessa ja siinä paljonko pystyimme käyttämään energiaa yksittäisessä puolustuksessa.
- Saatiin aktiivisella puolustamisella vastustajan hyökkääminen valtaosan ajasta “rikottua”. Jos he pääsivät siirtämään palloa sinne suuntaan mihin halusivat, niin saatiin kuitenkin ne catchit työnnettyä pois niistä positioista mihin kuvittelen Kouvottarien ne halunneet. Tämän johdosta palloscreeniä pelattiin lopulta niin korkealla, että 1-2 ensimmäistä meidän oli mahdollista mennä myös ali. Kouvottarien ratkaisu oli re-screen pelaaminen Stone-McGruder kanssa, kunnes etu syntyy.
- Toinen tapa miten koimme onnistuvamme puolustuksessa oli, että saimme kovan pallon paineen kautta jonkun kovista suomalaisheittäjistä valitsemaan pallon maahan laittamisen, heittämisen/seuraavan syötön antamisen sijaan.
- Ekasta pelistä meiltä puuttui Tuomisto ja heiltä Rahming. Elli Salovaara ja hänen post pelaaminen ekassa pelissä oli iso asia voiton mahdollistamisessa. Uran korkein pistemäärä (20p) ja nimenomaan sisältä, kun hänellä oli pienempi puolustaja (Stone). Samoin Emili Melnikovan 12p ja 6 syöttöä 18min peliajalla oli hänen uransa toistaiseksi paras korisliiga peli, joka tuli hienoon paikkaan.
- Venla Määttänen pelasi uransa ylivoimaisesti parasta korista läpi ottelusarjan, heitti korkean vaikeusasteen 3p heittoja sisään hyvällä prosentilla, pääsi vapaaheittoviivalle ja pelasi hyvää puolustusta sekä levypallopeliä. Game nelosessa oltiin 2-1 häviöllä ottelusarjassa ja selkä seinää vasten. Venlan 27p oli mieletön suoritus, koska tässä vaiheessa viimeistään vastustajakin oli erityisen keskittynyt häneen.
- Sanni Tuomisto Rahmingin primary match uppina puolusti fantastisesti. Rahming pistekeskiarvo ottelusarjassa oli 12.75p ja menetyskeskiarvo 5. Tämän ohella viidennen pelin vahva onnistuminen hyökkäyspäässä 5/8 kolkit ja 5 hyökkäyslevypalloa, jotka kaikki tarvittiin. Jatkoajalla Sanni heitti 2 kolkkia ekalla minuutilla sisään ja päästiin hyvään johtoon.
- Nicole Ogun pelasi yleisesti omalla hyvällä tasollaan 13.8pinnaa/7.0levaria/2.4syöttöä/1.8riistoa/1.0blokki ottelua kohden. Se mitä ei näy tilastoissa on, kuinka ratkaisevassa roolissa hän oli omalta osaltaan palloscreen puolustuksessa. McGruderin primary match uppina hän oli koko ajan näissä tilanteissa ja teki tosi hyvää työtä sijoittumisen ja tilanteiden luvun kanssa, milloin pallollisen puolustaja pysyy omassa, milloin pitää vaihtaa.
- Erika Macé pelasi aivan mielettömän ottelusarjan. Hän kantoi puolustussuuntaan vaikeinta ja raskainta tehtävää toimiessaan Stonen primary match uppina. Tässä kohtaa välihuomio siitä, että Reshawna Stone pelasi aivan mielettömän kovalla tasolla hyökkäyspäässä. Vastuu oli jättimäinen, kuormitus kova ja suoritusten vaikeusaste valtaosan ajasta korkea. Silti uskomattomia syöttöjä ja viimeistelyitä/heittoja läpi ottelusarjan. Erika puolusti monesti 2-3 palloscreeniä yhdessä puolustuksessa, mitä enemmän niitä oli puolustettavana, sitä paremmin hän oli onnistunut.
Samaan aikaan hän oli hyökkäyksessä meidän isoimmassa vastuussa oleva pelaaja, pallollisen pelaamisen muodossa. Erikan keskiarvot ottelusarjassa oli 12.2pinnaa/6.4levaria/6.0syöttöä/3.6riistoa/3.4menetystä. Valtaosan ajasta pallossa ja siitä huolimatta enemmän riistoja kuin menetyksiä, joka kertoo paljon 17-vuotiaan kahden suunnan pelaamisen laadusta.
Välierät Peli-Karhuja vastaan
Tässä ei tarvitse hirveästi analysoida, me ei olla vielä lähelläkään Peli-Karhujen tasoa. Peli-Karhujen laatu jokaisella pelipaikalla on aika virheetöntä, ns iskun paikat on vähissä. Kaikki osaa heittää ja ennen kaikkea, jos menet meidän standardeilla lähelle niin pelaajat pystyvät hyökkäämään puolustuksen sisään ja tekemään tosi hyviä päätöksiä.
Me lähdettiin pelaamaan meidän omalla tavallamme, hyökättiin kimppuun ja haluttiin nostaa pelin intensiteettiä. Yritettiin vähentää Lindan pallo kosketuksia pallonhallinnan vaihtuessa ja onnistuttiinkin siinä hyvin, eikä he oikein saanu siirtymistä tilanteita. Sen verran jouduttiin tulee pois omasta ideaali tavasta puolustaa, että Heardille ei saanu laittaa painetta puolen kentän puolustuksessa, vaan piti pelata ajoa vastaan ja mennä kaikki screenit ali, vaikka heitto jääkin auki. Puolella kentällä pystyttiin paineella ottaa heidät pois muutamista seteistä, joita ekassa pelissä kokeilivat juosta. Mutta ei he tartte mitään settejä, pelasivat yksinkertaisella hyökkäys sapluunalla tokassa ja kolmannessa pelissä ja se riitti hyvin. Aloittivat useammin palloscreenillä, kun syötöllä, niin jäätiin liian usein jälkeen seuraavan syötön paineistamisesta ja sit juostiinkin “perässä”.
Me pelattiin läpi ottelusarjan hyvin ja omalla huipputasolla noin puolet ajasta. Kahden ensimmäisen pelin ajan, jotka me hävisimme 4p ja 17p, mulla oli sellanen fiilis että kyllä tässä nyt pitäisi voittaa. Pitää vähän parantaa hyökkäyksen valintoja/lukuja ja puolustuksessa nukahdukset nolliin ni hyvä tulee.
Kolmannen pelin ensimmäiselle puoliajalle Peli-Karhut tuli huomattavasti kovemmalla intensiteetillä kuin aiemmissa peleissä, puolustivat aktiivisemmin ja pelasivat hyökkäyspäässä nopeammin/terävämmin. Eroa oli puoliajalla yli 20p ja me ei pysytty kyydissä, se oli todellinen tasoero.
Sanoin pelin jälkeisessä pressissäkin, että olen kiitollinen Peli-Karhuille tästä intensiteetti tason nostosta. Minä ja meidän pelaajat olisi muuten voinu olla ihan väärässä käsityksessä siitä, kuinka lähellä meidän huipputaso on heidän huipputasoa. Totuus on kuitenkin se, ettei vielä lähelläkään. Ja se on hyvä näin, heillä on 8 ammattilaispelaajaa ja se on todella hieno määrä meidän sarjaan!
Pronssipeli Honkaa vastaan
Espoon derby oli sitten pronssiottelussa luvassa. Selvää on, että kaikki molemmista joukkueista halusivat voittaa pronssia, siihen peliin pääsy oli molemmilta onnistuminen. Kyselin joukkueelta, että jos kaikki haluavat voittaa yhtä kovin niin mikä meidät erottaa? Mitä sä olet valmis tekemään, että me voitetaan? Rohkeus pelata on päättäväistä tarttumista omiin mahdollisuuksiin, ja siinä meidän pelaajat onnistuu kyllä hienosti.
Ottelun alusta lähtien näki, että meidän keskittyminen ja effort oli kyllä omalla huipputasolla. Onnistuttiin puolustuksessa oikeastaan koko ajan kaikessa mitä tavoiteltiin. Erityisesti Hongan erinomaista lähtöä hyökkäyksiin (vastustajan korien jälkeen), jota oli painotettu ja ennakkoon kovasti kunnioitettu, onnistuimme puolustamaan loistavasti. Saatiin sen vaarallisuus pois tässä ottelussa. Puolen kentän puolustuksessa pelaajat oli myös hienosti keskittyneitä, tunnistettiin pelit mitä vastustaja juoksi ja toteuttiin niinkuin oltiin harjoiteltu.
Puoliajalla tilanne oli 24-48 meidän hyväksi, kolmannen erän jälkeen 33-62 ja lopputulos 46-78. Aivan mieletön onnistuminen joukkueelta, tosi hienoon paikkaan, jossa jännitys, paineet ja onnistumisen halu oli korkealla.
Koko joukkueen osallistumista tarvitaan koko ajan meidän tavassa pelata, ja tämä oli ennen kaikkea koko joukkueen puolustuspelin huippusuoritus. Sen lisäksi on todettava, että Nicolen panos tässä pelissä oli erityisen kova. Hän pelasi 26minuuttia ja saldona 19pistettä, 14 levypalloa, syöttö, 3 riistoa ja 2 blokkia, tehokkuus 34, kerrassaan hieno suoritus!
Meidän uusia ennätyksiä
Loppuun muutama sana kaudesta yleisesti. Me ollaan pitkään menty sitä kohti, että voitaisiin pelata tätä sarjaa tuloksellisesti uskottavasti (tuntuvasti irti putoamistaistosta) ilman vahvistuksia/ammattilaisia. Sellaisilla pelaajilla, jotka ovat EBT:n junioriputkessa kasvaneita tai sellaisilla ulkopuolelta tulevilla pelaajilla, jotka tänne ovat valmiita ilman korvausta tulemaan. Ajatuksena on ollut panostaa yksilön kehitykseen, tarjota mahdollisuuksia harjoitteluun sekä pelillistä vastuuta. Tavoite on ollut siis tuloksellisesti pärjätä näillä raameilla, jotta voisimme antaa kaiken pelillisen vastuun suomalaisille, kehitystä kiihdyttämään.
Tämä kausi on ensimmäinen kerta, kun voidaan sanoa, että tuo tuloksellinen tavoite täyttyi.
Ymmärrän sen, että tämä on harvinaista herkkua, nyt ollaan liigatasolla 10 vuodessa kerran tässä onnistuttu. Täytyy vielä miettiä tarkemmin, mutta uusia tavoitteita on asetettava, voisiko seuraavan 10 vuoden aikana onnistua tässä 4-5 kertaa? Voisiko niille pelaajille, jotka korvauksetta joukkueeseen tulevat ja täällä uusille tasoille kasvavat, pystyä maksamaan kunnon korvausta?
Meillä on tyttöjen junioriputki tosi hyvässä hantissa. U19 tytöt voittivat mestaruuden, U17 tytöt pronssia, U16 tytöt mestaruuden, U15 tytöt mestaruuden ja U14 tytöt oli neljänsiä. Tämäkin junioriputken saldona selkeästi uusi ennätys meidän toiminnassa!
Erityiskiitos viimeisen 10 vuoden aikana tyttöpuolella hienoa työtä tehneille! Meillä on ollut osaavia valmentajia läpi junioriputken, jotka ovat mahdollistaneet tämän. Useampia ikäluokkia tänä aikana ovat valmentaneet mm. kokeneet huippuosaajat kuten Jussi Viitasalo ja Jari Suvanto. Eniten eri ikäluokkien valmennuksessa tuona aikana meillä on ollut Mikko Jantunen, joka tekee aivan loistavaa valmennustyötä!
Mikä hienointa, ollaan myös tehty viimeisen 2v aikana uusi ennätys vanhemmassa päädyssä siinä kuinka moni jatkaa pelaamista. Meidän 06-10 syntyneissä tytöissä ollut vain n. 10% drop outtia, selkeästi pienin lukema mitä meillä ollut mun aikana. Sen lisäksi meille on tullut uusia pelaajia noihin ikäluokkiin muista seuroista tuon saman n. 10% lisää, joka on ennenkokematonta.
Olen saanut olla EBT:n naisten joukkueen valmentajana nyt 13 vuotta, joista 10 viimeistä ollaan pelattu liigassa. Olen todella onnellinen tästä meidän toiminnan uudesta ennätyskaudesta ja kiitollinen sekä ylpeä EBT:n tyttö/naispelaajista.
Täytyy muistaa nauttia silloin, kun onnistuu. Tällä kaudella onnistuttiin niin hienosti, niin monessa eri asiassa, että nyt siihen on syytä!
Hyvää kesää kaikille!
Niko Hellman, EBT:n tyttöpuolen päävalmentaja
