Kauteen lähtökohta oli erilainen aikaisempiin kausiin verrattuna. Olemme aiemmin pelanneet kahdella ulkomaalaisvahvistuksella, mutta tähän kauteen lähdimme puhtaasti suomalaisjoukkueella. Meillä oli paljon hyviä suomalaisia nuoria, joiden kanssa haluttiin katsoa miten olisi mahdollista kilpailla naisten Korisliigassa ilman ulkomaalaisvahvistuksia.
Meidän suurin vahvuus aikaisemmilla kausilla tyypillisesti on ollut voittaa pallonhallinta peli eli saada vastustajaa enemmän heittoyrityksiä. Muita vahvuuksia on ollut vapaaheittoviivalle pääseminen sekä siirtymätilanteista suoraan syntyvien pisteiden voittaminen. Pallonhallinta pelin voitto on tullut vahvan levypallopelaamisen ansiosta sekä sillä että ollaan pystytty aiheuttamaan vastustajalle enemmän menetyksiä kuin mitä meille itselle on tullut. Olemme rekrytoineet vahvistukset aina ajatellen tuota peli-identiteettiämme ja onnistuneet rektytoinnissa hyvin. Levypallopelaamista ajatellen meillä on ollut todella kovia yksilöitä kuten Kamilah Jackson ja Hannah Little molemmat pari kautta ja Carmen Tyson-Thomas viime kaudella. Heidän rinnallaan pelanneet amerikkalaisetkin ovat olleet 8-10 levypallon pelaajia. Meidän amerikkalaispelaajat ovat myös olleet aina sarjan rikotuimpien pelaajien joukossa ja päässeet paljon vapaaheittoviivalle.
Kauden alussa puhuimme siitä että levypallopelaaminen tulee olemaan meidän suurin haasteemme ja samalla mahdollisuutemme. Meillä ei ole nyt vahvaa historiaa levypallopelaamisen suhteen kuin Nicole Ogunilla, joka pelasi ensimmäisen liigakautensa 7.4 levypallon keskiarvolla ja on junnusarjoissa sekä maajoukkueessa pärjännyt levypallopelissä hyvin. Muut pelaajat ovat pelanneet naisten Korisliigassa 1-3 levypallon kausikeskiarvoilla. Tiedostimme sen että meillä tulee todennäköisesti olemaan haasteita viimeistellä korintekotilanteemme hyvällä prosentilla. Meidän on pakko pärjätä levypallopelissä kohtuullisesti, muuten häviämme ottelut räikeästi jos vastustajat saavat vielä meitä enemmän heittoyrityksiä ilmaan. Me sitoudumme siihen että osallistumme levypallopeliin niin yksilöinä kuin joukkueena korkeammalla prosentilla kuin aiemmin ja yhdessä se on tehtävissä.
Tiedostimme myös sen että aikaisemmilla kausilla amerikkalaisvahvistuksemme ovat ottaneet n. 40-45 ratkaisua per ottelu kahdestaan, nyt ne pitää ottaa jonkun muun. Täytyy heti alusta saakka ymmärtää että sellaisia ratkaisuja joita olet tottunut ottamaan, helpot catch and shoot heitot, selvät ajolinjat jne on tarjolla vain tietty määrä. Loput pitää nyt itse luoda, tähän tarvitaan kaikilta rohkeampaa pelaamista kuin aiemmin, pitää haastaa ja hyökätä sellaisistakin tilanteista kun ei ole helppoa ratkaisua tarjolla.
Heti kauden ensimmäisen kuukauden aikana oli mahtavaa huomata että levypallopelaaminen oli meidän vahvuutemme suhteessa sarjan tasoon tällä osa-alueella! Heti huomattiin myös että vapaaheittoviivalle ei päästä, meillä oli ensimmäisen 4 pelin jälkeen 9 vaparia per peli. Levypallopelissä pärjääminen, sen voittaminen antoi uskoa omiin mahdollisuuksiimme kilpailla ja nopeasti pystyimme myös mukautumaan siihen että korille pitää hyökätä päättäväisemmin ja rohkeammin.
Läpi kauden oli hienoa huomata miten pelaaja toisensa jälkeen tarttui näihin mahdollisuuksiin jotka nyt oli käsillä. Pelaamistamme leimasi yksilötasolla rohkeus ottaa ja yrittää ratkaisuja vaikka onnistuminen viimeistelyn muodossa olikin läpi kauden monesti haastavaa. Joukkueena pystyimme myös puolustamaan läpi kauden hyvällä tasolla, joka oli iso osa sitä että pystyimme kilpailemaan uskottavasti.
Kauden päätteeksi rekordimme oli 7 voittoa ja 17 tappiota, sarjasijoitus viimeinen ja niukasti ulos playoffeista.
Näistä 17 tappiosta yhdeksässä pelissä hävisimme 9pistettä tai vähemmän, mun silmin siis pelejä missä oli mahdollisuus pelata voitosta. Topoa vastaan meillä ei ollut mitään palaa, hävisimme heille kauden kolme kohtaamista 65pistettä, 55pistettä ja 28pistettä. Kenellekään muulle emme hävinneet kertaakaan 20 pistettä.
Viimeisen 7 kauden aikana olemme voittaneet hyökkäyslevypallojen määrä tilaston 6 kertaa. Tällä kaudella voitimme sen kaikkien aikojen korkeimmalla keskiarvolla 19.33 per peli. Tämä on siis kaikkien aikojen korkein keskiarvo naisten korisliigassa. Todella ylpeä pelaajien suorituksesta tämän suhteen! Näytimme tässä itsellemme että ei kyse ole vahvoista yksilöistä levypallopelaamisessa vaan yhdessä osallistumalla voimme edelleen luoda kilpailuetua tässä asiassa. Hyökkäyslevypallotilastoista ekalta sivulta löytyy Nicole toisena (4.29), Lara seiska (3.00), Sanni ysi (2.61), Erika 12. (2.32) ja Elli 20. (2.00).
Levypallopelaamisessa kokonaisuutena, määrässä me olimme paras ja prosentuaalisesti (joka se oleellisempi asia), Topo oli ylivoimainen ja me selkeesti toiseksi paras. Voitimme pallonhallintapelin ottelukohtaisesti n. 4 heiton verran. Levypallopelaaminen olisi mahdollistanut enemmänkin mutta menetimme palloa liikaa tällä kaudella.
Positiivista oli myös että kauden päätteeksi olimme sarjan rikotuin joukkue ja toiseksi eniten vapaaheittoja ansainnut (17.75 ottelua kohden).
Suurin parantamisen paikka ensi kautta kohti on viimeistelyprosentit. Heitimme joukkueena sarjan huonoimmalla prosentilla 2p heitot, 3p heitot ja vapaaheitot, siis kaikki mahdolliset heitot. Huhti-kesäkuu ennen omatoimijaksoa tämä on painopiste taitoharjoittelussamme.
Muutama maininta vielä. Meillä oli aloitusviisikossa 4 EBT-kasvattia ja sen lisäksi 4 muuta omaa kasvattia pelasi noin puolet matseista liigan mukana, pääsarjanaan vielä N1D tai U19SM.
Olen iloinen kaikkien pelaajien suoriutumisesta tällä kaudella, osa otti ensimmäisiä askeliaan liigatasolla ja niin että pystyi olemaan osana joukkuetta joka voitti tai kilpaili uskottavasti voitosta. Osa pelaajista paransi monin tavoin yksilönä aikaisempiin liigakausiin verrattuna, luonnollista on että tilastoissa on enemmän täytettä kun on enemmän heittoyrityksiä tarjolla, mutta se tapa miten pelaa, millaisista asioista pystyy ottamaan vastuuta oli ”uusia ennätyksiä” järjestään.
Nicole Ogun, 16-vuotiaana, oli meidän paras pisteissä(15.3), levypalloissa(11.0) ja torjunnoissa (1.1). Suomalaispelaajista tilastollisesti sarjan paras levypalloissa, hyökkäyslevypalloissa, torjunnoissa ja tuplatuplissa. Toiseksi paras pisteissä ja vapaaheittoyrityksissä, Saana Kujalan jälkeen. Hän ansaitsee tällaisen yksilömaininnan kun näin nuorena kantaa näin isoa vastuuta aikuisten pääsarjatasolla ja suoriutuu hienosti!
Erika Mace, 16-vuotiaana, oli meidän toiseksi paras pisteissä (12.3) ja levypalloissa (5.9), meidän paras syötöissä(4.6) ja riistoissa (2.8). Koko sarjan riistotilaston kakkonen ja kohdistuneissa virheissä kolmas. Pelasi meille eniten pallollisena ja kantoi siihen päälle puolustuksessa usein vaativimpia tehtäviä. Mun silmin Erika on sarjan top3 puolustaja Aqyein ja Vehka-Ahon kanssa! Kaikki tämä tulokasvuotenaan on upea suoritus!
Meillä alkaa uuden kauden harjoittelu ensi viikolla ja sopimusuutisia on luvassa lähiaikoina kun niitä on jo iso kasa allekirjoitettuna. Me lähdetään ensi kauteenkin puhtaasti suomalaisjengillä, mä uskon että jos pysytään vähän terveempänä kun tällä kaudella, niin hyvin harjoitellun huhti-syyskuu vaiheen jälkeen meillä on hyvä mahdollisuus olla vielä pykälää kilpailullisempi!
Niko Hellman